Standardeja

Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä osittain pyörittävä YTV on pahassa jamassa etäluettavien matkakorttiensa kanssa. Järjestelmän rakentaminen maksoi aikoinaan huikeita summia, ja nyt kortteja valmistava yritys on ilmoittanut lopettavansa valmistuksen. YTV ostaa nyt yritykseltä ison määrän matkakortteja varastoon (tietenkin korotetulla hinnalla), ja varaston sitten pitäisi riittää siihen asti, että koko järjestelmä saadaan uusittua tai korvattua.

Ei voi muuta kuin sanoa, että käyttäkää hyvät ihmiset niitä standardeja. Voisin hyvin kuvitella, että RFID-tekniikkaan perustuville maksu-/kausikorteille on olemassa jonkinlaisia avoimia standardeja, joita oltaisiin tässäkin tapauksessa voitu käyttää. Avoimen standardin mukaisia kortteja olisi helppo tilata lisää kilpailijoilta, jos edellinen toimittaja ilmoittaa lopettavansa toimitukset. Toivottavasti korvaavan matkakorttijärjestelmän rakentajia kilpailutettaessa vaaditaan avoimuutta, jottei pääse syntymään tällaisia ikäviä monopoliasetelmasta johtuvia ongelmia.

Yhteisöfiltteröinnin ympäröimänä

(Eilen Blogger ei suostunut julkaisemaan uusia kirjoituksia. Yritetäänpä nyt uudestaan.)

Yhteisöfiltteröinti näyttää olevan tällä hetkellä todella pop (jos ei muuten, niin ainakin tässä blogissa). Mietiskelin yhteisöfiltteröintiä eilen kaupassa käydessäni, ja kassalla kaupan etukorttia vilauttaessani tajusin, että osallistuin juuri silläkin hetkellä suureen kaupalliseen yhteisöfiltteröintiprojektiin.

Kaupat käyttänevät samanlaisia menetelmiä asiakkaiden segmentoimiseen kuin netissä toimivat Audioscrobblerin tapaiset palvelut. Ison kuluttajajoukon ostokäyttäytymistä tarkkaillaan etukorttien avulla, ja sitten voidaankin etsiä kuluttajien joukosta mahdollisiiman paljon tietyn asiakkaan kaltaisia kuluttajia. Asiakkaalle voidaan tämän jälkeen lähettää täsmämainontaa sen mukaan, mitä hänen kaltaisensa asiakkaat ovat tyypillisesti ostaneet. Kaupalliset yhteisöfiltteröintiprojektit näyttävät olevan kannattavia, sillä etukortteja näytetään tuputtavan asiakkaille hyvin innokkaasti.

Entäs mitä kuuluu parille vähemmän kaupalliselle yhteisöfiltteröintiprojektille, Audioscrobblerille ja BlogSOM:lle? Nyt viikon käytön jälkeen Audioscrobbler viimein antoi ensimmäiset kuuntelusuositukset kuuntelutottumuksieni perusteella. Pitää sanoa, että tulokset olivat yllättävän hyviä, vaikkeivat olleetkaan kovin hyödyllisiä minulle. Suosituksissa nimittäin oli liuta sellaisia artisteja, joista jo tiedän pitäväni, mutta joiden musiikkia en vain ollut ehtinyt kuunnella tässä ensimmäisen viikon aikana. Näyttää lupaavalta, ja jatkan varmasti järjestelmän käyttöä jatkossakin.

BlogSOM:kin on vähitellen jo saanut hieman enemmän käyttäjiä, ja löysin jo sen avulla varsin mainiolta vaikuttavan Discursed-blogin, eli palvelusta oli jopa jotain hyötyäkin. BlogSOM:n käyttöliittymä on vähän kankea, ja blogejakin jouduin linkkien puuttuessa etsimään nimen perusteella Googlella (mikä tosin ei ollut vaikeaa, mutta näemmä viidenkin sekunnin ylimääräinen vaiva tuntuu jo vaivalloiselta). Tuokin palvelu näyttää oikein lupaavalta, ja todennäköisesti järjestelmän hyödyllisyys vain kasvaa mukana olevien blogien määrän kasvaessa. Nykyiselläänhän kartalla olevia blogeja on vielä niin vähän, että ne olisi helppo käydä vaikka kaikki käsin läpi (varsinkin, jos niihin olisi suorat linkit), mutta sitten jos/kun määrä alkaa kasvaa tuhansiin, niin kartasta alkaa jo olla enemmän hyötyä.

Monessa paikassa on jo esitetty hyviä parannusehdotuksia BlogSOM:iin. En nyt jaksa kaivaa esiin linkkejä, mutta ainakin on näkynyt ehdotuksia siitä, että palvelusta olisi linkit blogeihin, ja myös äänestyskysymyksiin on ehdotettu muutoksia. Saa nähdä, toteutuvatko ideat, ja millä aikataululla. Olin kerran mukana eräässä harrastuspohjalta rakennetussa Open Source -projektissa. Senkään järjestelmän takana ei ollut minkäänlaista kaupallista motivaattoria, joten uudistukset tapahtuivat omaan rauhalliseen tahtiinsa tekijöiden aikataulujen ja fiiliksen mukaan, jos tapahtuivat lainkaan. Useimmiten tekijöiden työt, opiskelut ja Elämä(tm) menivät harrastusprojektin edelle, ja näinhän sen pitääkin olla.

Open Source -projektissa tietenkin on BlogSOM:n kaltaiseen suljettuun projektiin verrattuna se hyvä puoli, että ideoiden ehdottajat voivat itse toteuttaa muutokset, jos eivät jaksa odotella päätekijöiden fiilisten vaihtumista. Ehdotaisinkin BlogSOM:n tekijälle, että hän julkaisisi tuotoksensa jossain vaiheessa Open Sourcena, varsinkin jos on tarkoitus edelleen pitää järjestelmä täysin epäkaupallisena. Sillä voisi parhaimmassa tapauksessa jopa saada projektiin mukaan pari lisäkehittäjää.

Metallijalkojen töminää

Japanilainen kahdella jalalla kulkeva mecha on saanut paljon huomiota. Onhan tuo hauskan näköinen, mutta tavoilleni uskollisena realistipessimistinä pitää todeta, että loppujen lopuksi tuo ei ole kovin ihmeellinen laite.

Katsoin robottia esittelevät videot, ja näyttää vahvasti siltä, ettei robotti kävele oikeasti. Voisin vaikka löydä vetoa, että jalkoihin on upotettu pyörät tai telaketjut (tällaisia vetoja on toki helppo esittää anonyyminä). Jalat eivät näytä irtoavan lainkaan maasta askelten välillä vaan liukuvat tasaisesti maan pintaa pitkin. Lisäksi videon mecha pyörähtää paikallaan jalat tiukasti maassa, mikä ei olisi mahdollista ilman pyöriä.

Laite on loppujen lopuksi vain iso ja kömpelö auto/panssarivaunu, jonka pyöriä voidaan liikutella edestakaisin normaalista asemastaan, jotta voitaisiin luoda illuusio kävelemisestä. Mutta mecha ei todennäköisesti oikeasti pysty hyödyntämään jalkojaan mitenkään -- en usko, että sillä voidaan (ainakaan vielä) esimerkiksi nousta portaita ylös tai kulkea epätasaisessa maastossa. Ei mitään uutta tai ihmeellistä.

Sen sijaan hieman pienempi laite -- sekin Japanista -- vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. New Scientist kertoo exoskeletonista (suomeksi vaikkapa "ulkotukiranka" tai jotain muuta yhtä kömpelöä?), jota voidaan ohjata ajatuksen voimalla. Laite mittaa aivoista eri lihaksiin tulevia käskyjä, ja osaa liikuttaa laitteen servomoottoreita tämän informaation perusteella. Laitteita aletaan myydä jossain vaiheessa, ja artikkelin mukaan ne tulevat maksamaan 14000-19000 dollaria.

PISA:n kalteva torni

Fi-lib linkittää Nozickin kirjoitukseen, joka puolestaan linkittää hyvin mielenkiintoiseen Petri Tötön kirjoittaman Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistuun kirjoitukseen. Tötön puheenvuorossa todetaan yllättävästi, että suurta julkisuutta saaneen PISA-tutkimuksen tulokset näyttävät korreloivan voimakkaasti Lynnin ja Vanhasen julkaisemien eri maiden älykkyysosamääräarvioiden kanssa. Tämä oli todella mielenkiintoinen havainto, ja sai minut penkomaan asiaa hieman lisää.

PISA-tutkimuksen tuloksista julkaistu tiedote kertoo:

- Oppilaiden taitoja ja valmiuksia selvitetään mahdollisimman todenmukaisissa, arkielämän ja tulevaisuuden tarpeita muistuttavissa tilanteissa. Tutkimuksessa ei suoranaisesti arvioida opetussuunnitelmien sisältöjen hallintaa.

Eli siis PISA-testissä ei arvioidakaan koulussa opeteltuja nippelitietoja, vaan testataankin jonkinlaista yleisälykkyyttä. Näin tietenkin pitää tehdä, koska muuten eri maiden välinen vertailu ei olisi mahdollista -- eri maiden kouluissa opetetaan asioita hieman eri painotuksilla ja eri järjestyksessä, joten tietyn ikäisten oppilaiden keskinäinen vertailu ei olisi mahdollista, jolleivät testin kysymykset olisi sopivan yleisluontoisia. Myös älykkyystesteissä pyritään mittaamaan yleisälykkyyttä eli g-faktoria, joten näin jälkiviisaasti ajateltuna testien korrelaation ei olisi pitänyt olla niin suuri yllätys kuin se minulle oli.

Nozick muistuttaa, että koulutuksella ei voida vaikuttaa merkittävästi g-faktoriin, joten koulujärjestelmäämme ei pitäisi kiitellä niin vuolaasti PISA-menestyksestä. Ovatko suomen peruskouluissa ahkerasti vierailleet ulkomaalaiset "pyhiinvaeltajat" tehneet siis täysin turhaa työtä? Toisaalta monet ns. asiantuntijat ovat kovasti sitä mieltä, että koulutuksella voidaan vaikuttaa PISA-tuloksiin.

Korkea korrelaatio ei tarkoita sitä, että testit mittaisivat täysin samaa asiaa. Korrelaatio on alle yhden, joten g-faktori ei määrää PISA-tulosta aivan täysin, vaan pieniä poikkeamia on. Kaikki poikkeamat eivät välttämättä johdu satunnaisista tekijöistä. Ehkä PISA-tuloksiin voidaan vaikuttaa koulutuksella vaikkei g-faktoriin voidakaan.

Jonkinlainen kompromissi näistä näkökannoista olisi sellainen, että g-faktori määräisi kullekin maalle jonkinlaisen peruspistemäärän PISA-testissä. Tästä tasosta sitten voitaisiin poiketa ylöspäin tai alaspäin poikkeuksellisen hyvällä tai poikkeuksellisen huonolla koulutuksella. Tötön artikkelista käykin ilmi, että Suomi ja Irlanti ovat saaneet PISA-testistä poikkeuksellisen hyviä tuloksia älykkyysosamääräänsä nähden, kun taas Italia on menestynyt PISA-testissä älykkyysosamäärän määräämää tasoa heikommin. Tällöin voitaisiin päätellä, että Suomessa ja Irlannissa koulutus hoidetaan erittäin hyvin, kun taas Italialaisissa kouluissa opetus on poikkeuksellisen heikkoa. Muissa testatuissa maissa koulutus on keskitasoa, eli se auttaa oppilaita realisoimaan g-faktorin määräämän potentiaalin, muttei auta heitä ylittämään itseään.

Lisää yhteisöfiltteröintiä

Jatketaan vielä yhteisöfilttereistä. Audioscrobbler on tietokoneen mediasoittimiin lisättävä plugin, joka tuo yhteisöfiltteröinnin musiikinkuunteluun (via Net.nyt). Käsittääkseni plugin lähettää serverille tietoa kappaleista, joita käyttäjä on kuunnellut, ja serveri etsii listoiltaan tämän perusteella ihmisiä, joilla on mahdollisimman samanlainen musiikkimaku ("musical neighbours"). Jos näiden ihmisten soittolistoilla on kappaleita, joita ei ole omalla soittolistalla, järjestelmä voi ehdottaa niitä käyttäjälle.

Näppärää, ja ennen kaikkea vaivatonta. Yhteisöfiltteröintihän toimii parhaiten, jos käyttäjien ei tarvitse nähdä vaivaa sen eteen. Tässä järjestelmässä plugin tekee kaiken työn automaattisesti, ja käyttäjän ei tarvitse lainkaan muuttaa normaaleja tottumuksiaan, eli musiikkia voidaan kuunnella aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Liika vaivannäkö saattaa pahimmassa tapauksessa karkottaa käyttäjät pois.

Entä toimiiko se? En tiedä vielä. Asensin pluginin ja rekisteröidyin, mutta parin kuunnellun kappaleen perusteella järjestelmä ei vielä halunnut antaa suosituksia. Palataan tässäkin asiaan muutaman päivän kuluttua.

Blogikartta

Kirjoitin aiemmin yhteisöfiltteröinnistä sekä itseorganisoituvista kartoista. Kun nämä kaksi naitetaan yhteen, ja mukaan soppaan lisätään vielä ripaus blogimaailmaa, saadaan aikaiseksi BlogSOM. BlogSOM on yhteisöfiltteröintipalvelu, joka järjestää suomalaisia blogeja kartalle blogien ominaisuuksien perusteella. Toistensa kaltaiset blogit järjestetään kartalle mahdollisimman lähelle toisiaan. Samankaltaisuutta mitataan äänestystulosten perusteella.

Palvelu on vasta äskettäin avattu julkiseen käyttöön, joten blogikartta ei ole vielä kovin kattava. Kuten kaikki muutkin yhteisöfiltteröintipalvelut, myös BlogSOM tarvitsee paljon käyttäjiä ja äänestäjiä ennen kuin järjestelmä saa muodostettua blogeista riittävän hyvän kartan. Nykyisessä koossaan kartta ei vielä palvele tarkoitustaan, eli en löytänyt sen avulla yhtään sellaista blogia, jota en olisi jo aiemmin lukenut. Vasta kun hieman tuntemattomampiakin blogeja äänestetään riittävästi, järjestelmästä alkaa olla enemmän hyötyä. Kannoin korteni kekoon, ja äänestin muutamaa blogia. Lisäksi laitoin oman blogini sivupalkkiin BlogSOM-mikronapin.

Katsotaan muutaman päivän päästä uudestaan, miten kartta lähtee tuosta kehittymään, kun ääniä toivottavasti alkaa kertyä enemmän.

Uutispimennossa

Luulin seuranneeni remontin aikana uutisia tiheästikin. Luin joka päivä Hesarin ja toisinaan muitakin lentiä, sekä katsoin TV:stä useimmiten useamman eri TV-kanavan uutiset päivässä. Nettiyhteys oli kuitenkin kolmen viikon ajan aika harvinaista herkkua, joten olin aika lailla perinteisten tiedoitusvälineiden armoilla.

TV ja lehdet onnistuivat luomaan loistavan illuusion siitä, että oikeasti tietäisin kaiken tietämisen arvoisen kotimaan ja maailman tapahtumista. Kolmen viikon jälkeen olikin suuri yllätys, kun pääsin jälleen lukemaan blogeja, ja luin, että remontin aikana EU-ministerit olivat ajaneet softapatenttilakiesityksen läpi puoliväkisin. Olinkin ollut täysin tietämättäni uutispimennossa.

Tässä nähdään jälleen, miten paljon valtaa tiedotusvälineillä on. Uutisia on niin paljon, että tiedotusvälineiden on toki pakko karsia julkaistavaa materiaalia jotenkin. Karsittaessa tehdään hyvin merkittäviä päätöksiä siitä, mitä ns. tavalliset ihmiset kuulevat maailman tapahtumista. Onkin tärkeää, että tiedotusvälineissä on riittävästi diversiteettiä, jotta tämä valta ei keskittyisi liikaa, ja kaikki merkitykselliset uutiset olisivat helposti kaikkien saatavilla. Internet ja blogit näyttävät olevan mainio keino lisätä tätä uutisvirran diversiteettiä.

Sijaiskoti

Taloyhtiössämme tehdään remonttia, minkä vuoksi joudumme avopuolisoni kanssa muuttamaan muualle seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Tänä aikana pääsen nettiin käsiksi lähinnä vain töistä ja koulusta, joten blogin päivitystahti saattaa hieman pudota.

Pikamuutto kaksi kertaa kolmen viikon sisällä turhauttaa, mutta uusittu kylpyhuone ja keittiö näyttävät ainakin piirrustuksissa sen verran hienoilta ja näppäriltä, että kyllä sen kestää.

Kotiautomaatiota

Pölynimurirobotit alkavat olla jo aika lailla mainstreamia, mutta kodin automatisoiminen ja sähköistäminen ei lopu siihen. Tässä on hieman esimakua siitä, mitä kaikkea voi tehdä virittelemällä kasan sensoreita ympäri asuntoa. Ja jos virittelyinto heräsi, oman taloautomaatiojärjestelmän voi rakentaa vaikka tämän softan päälle.

IP-puheluita, osa 2

Kirjoitin pari päivää sitten WLAN-puhelimista ja siitä, miten miten niillä pystytään joissain paikoissa puhumaan ilmaisia puheluita. Ja nyt luin, että Lahti harkitsee avaavansa kaikille avoimen kaupunginlaajuisen WLAN-verkon.

Voi olla, että jos noista WLAN-puhelimista tulee jossain vaiheessa suosittujakin, niin ilmaiset puhujat ylikuormittavat helposti verkon, ja verkkoon pääsyä joudutaan varmaan ainakin jotenkin rajoittamaan.